Kuljimme lasten kanssa Kuivin rengasreitin Kevon luonnonpuistossa. Retken pituudeksi laskimme noin 77km (Sulaoja – Fiellun putous – Kuivi – Sulaoja) ilman Kuivitunturin huiputusta.
1 PÄIVÄ: Sulaoja – Geavvogeaslattu (14 km)
Jälleen Sulaojalla! Viime kesänä, tasan 10 kuukautta sitten, olimme täällä viimeksi. Näimme tuolloin Fiellun putouksen kaukaa mutta nyt on tarkoitus päästä ihan putoukselle asti. Putoukselle pääseminen vaatii kahlaamisen virtaavassa Fiellujoessa. Lasten kanssa joen ylitys ei tuntunut vielä viime vuonna turvalliselta. Tälle reissulle olimme hankkineet joen ylitystä varten vaieripyörän, jonka avulla oli tarkoitus vetää lapset joen yli turvallisesti ja kuivin jaloin.
Aikaisin aamulla lähdimme kävelemään Sulaojalta kohti Ruktajärveä. Alkumatkasta sateli hiukan vettä. Ensimmäisen evästauon pidimme jälleen parin kilometrin päässä lähtöpaikasta, Luomusjoen taukopaikassa, makkaraa paistellen. Tämä olikin reissun ainoa valmisruoka. Muut ruoat valmistettiin kuivatuista aineksista.
Ruktajärven kota
Ruktajärvellä lapset tuumasivat jaksavansa kävellä vielä pari kilometriä seuraavalle taukopaikalle. Porukan nuorinkin (pian 5v) oli halunnut kävellä tähän asti lähes koko matkan itse. Taukopaikan jälkeen hänen matkansa jatkui kantorepussa. Teltan pystytimme melko myöhään illalla Gevvogeaslatun taukopaikalle. Vesi taukopailla oli huomattavasti edellisvuotta matalammalla.
Geavvogeaslattu
PÄIVÄ 2: Geavvogeaslattu – Fiellun putous (16 km)
Seuraavana Aamuna matka jatkui tunturien päällä kulkevaa reittiä pitkin kohti Suohppasajaa, jossa edellisellä reissulla, viime kesänä, nukuimme kaksi yötä.
Lunta! Vielä vähän matkaa…
Tällä kertaa pidimme Suohppasajalla vain reilun parin tunnin mittaisen tauon. Valmistimme ruoan, söimme ja jatkoimme matkaa kohti Fiellujokea.
Ennen jokea saimme taas kokea kauniin Kevon kanjonin näkymän aukeavan koivikon takaa. Näkymä oli jälleen uskomattoman kaunis.
Tästä hiukan eteen päin tuli näkyviin Kevojoen Kevolinkka.
Kevojoki laskee kanjonissa olevaan järveen 
Kevolinkka, ”Kevon peräseinän putous” (45m)
Melko myöhään illasta pääsimme perille Fiellujoelle. Hyttyset alkoivat seuraamaan meitä hiukan ennen Fiellua. Hyttyslakit auttoivat jonkin verran. Joen yli oli kulki kahluuvaieri, johon kiinnitimme mukana tuomamme vaieripyörän. Kahlasin joen yli ensin nuorimmaisen kanssa. Tyttö kulki kätevästi vaieripyörässä minun saadessa samalla tästä tukea ylitykseen. Vaieripyöräidea joen ylityksessä toimi loistavasti. Lapset pääsivät kuivina joen yli. Köysien avulla hinasimme pyörän rannata toiselle ja Teemu nosti lapset yksitellen sen varaan istumaan. Myös rinkat kuljetimme vaieripyörän avulla vastarannalle.
”Putoukselle pääsy unelma” oli saavutettu. Se oli kaiken vaivannäön ja suunnittelun arvoista. Putouksen aiheuttama vesisumu kasteli lähiympäristön.
”Ihmeellistä mistä vesi riittää putoukseen!”
Fiellujoen putous (26m)
Pystytimme teltan Fiellun telttapaikalle ja saimme nukkua yön putouksen kohinassa.
PÄIVÄ 3: Fiellun putous – Kuivi (13 km)
Kolmannen päivän 13 km:n matka oli retkemme raskain osuus. Putoukselta nousimme ensin 3 km:n matkan jyrkkää ylämäkeä tunturipaljakalle. Kanjonin vastakkaisen puolen seinät näkyivät jylhinä. Hytyset jä mäkärät jäivät Fiellulle, eikä niistä ollut haittaa enää tästä eteenpäin.
Kilometrit kuluivat hitaasti ja pysähtelimme usein. Vastaan tuli vain muutama vaellusporukka.
Lunta valtaamassa!
Polku kulki karussa maastossa tunturi- ja vaivaiskoivikossa ylittäen muutaman suoalueen. Juuri ennen Kuivin autiotupaa suomaasto oli haasteellisinta kulkea. Kengät ja sukat kastuivat. Pahimman koskeikoin kävelimme Crocsit jalassa.
Porotokka lähellä Kuivia
Lopuksi Kuivin tuvalle pääsemiseksi oli vielä ylitettävä Kamajoki. Ylityksessä ei ollut kahluuvaieria mutta onneksi vesi oli matalalla ja lapsetkin pääsivät helposti kahlaamaan joen yli. Joen yli kuljettiin käsi kädessä, joka helpotti pystyssä pysymistä. Pääsimme kuin pääsimmekin Kuivin taukopaikalle Kuivi tunturin juurelle. Tänne Teemu pystytti meille teltan valtavassa tuulessa meidän muiden syödessä pävällistä Kuivin tuvassa. Nukuimme teltassa tuulen puhaltaessa koko yön. Ihme, että teltta pysyi ehjänä.
4 PÄIVÄ: Kuivi – Akukammi (10 km)
Aamulla ylitimme Kamajoen ja jatkoimme matkaa tuulisessa säässä kohti Akukammia.
Kammissa saimme lukea, että päivälle oli luvattu tuulta ainakin 15 m/s. Päätimme jäädä kammiin yöksi ja levätä tänään hiukan enemmän. Vettä Akukammin lähistöllä oli huonosti saatavilla. Keitimme vettä läheisestä purosta.
Akukammi 
Akukammin vieraskirja oli ainoa kirja, johon kirjoitimme reissukuulumisia retken aikana. Tekstistä poiketen reissumme olikin ohi jo neljässä yössä! 🙂
5 PÄIVÄ: Akukammi – Sulaoja (25 km)
Tuuli oli tyyntynyt. Keitimme aamupalan, pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Ruktajärveä. Jo 7,5 km kävelyn jälkeen Njaugoaivin taukopaikalla lapset alkoivat tuumailemaan jaksavansa kävellä koko matkan autolle.
Ruktajärvellä söimme vielä ruoan ja jatkoimme matkaa kohti sulaojaa. Matka oli kaikille raskas mutta pääsimme autolle.
Ruktajärven kodalla Koivikkomaisemaa matkalta
Täältä ajoimme yöttömässä yössä mökkiin Leville, joissa lapset luvattiin myöhäisestä ajasta huolimatta saunottaa. Saunalimsat ja palkintokarkit ehdimme onneksi ostaa Inarin marketista. Hampurilaishuoltari ehti harmiksemme sulkeutua ennen sinne ehtimistä.
Hei
Olisin tiedustellut miten pitkä köysi teillä oli tuossa Fjellu kahlaamossa ? Kun ovelasti vaijeripyörällä saitte lapset helposti yli.
Itse olisi samaa ideaa soveltanut kahden koirani kanssa joilla säkäkorkeus ei riitä korkeaan veteen. Kuivin reitti mielessä
Koirat ovat kyllä jo vaeltaneet viime vuonna Abisko-Nikkaluota että ei ole mitään tunareita vaikka pienet tassut 🙂
Kiitos kivasta blogista
Moi,
Meillä oli käytössä kaksi 20m köyttä. Keltaisella köydellä saatiin muksut yli ja sininen köysi oli se millä vedin vaijeripyörän takaisin.
Tuolloin virta oli kyllä sen verran kova, että ilman vaijeripyörää ei lasten kanssa olisi päässyt yli.
Koirat kyllä varmaan saisi menemään kahlaamon kohdasta vastaavalla tavalla, mikäli vaijerit ovat vieläkin paikallaan :).
-Teemu
Hei,
onko mitään muisikuvaa vaijerin halkaisijasta Kevon kahlaamoissa ? Kevyt ja aukeavilla sivulevyillä varustettu väkipyörä olisi saatava vaijerin ympärille ja mitä suuremmalle vaijerille/köydelle tarkoitettu väkipyörä, sitä painavampi se on kantaa rinkassa. (n. 13 mm:n saakka löytyy edullisia ja todella kevyitä väkipyöriä, esim. Petzl Oscillante 11,50 eur 42 g. 15 – 16 mm:n vaijereille tarkoitetut ovatkin sitten 30-40 eur ja painoa onkin jo lähes 300 g.)
Moi, Aikaa tuosta vaelluksesta on jo jonkun verran ja vaijerihan on voinut jo vaihtua, mutta alle 13mm se oli joka tapauksessa. Meillä oli tuolloin mukana tuollainen ”pyörivillä sivulevyillä” oleva Pezl Oscillante joka toimi silloin hyvin tarkoitukseensa.