Kuivin reitti (24-28.6.2018)

Kuljimme lasten kanssa Kuivin rengasreitin Kevon luonnonpuistossa. Retken pituudeksi laskimme noin 77km (Sulaoja – Fiellun putous – Kuivi – Sulaoja) ilman Kuivitunturin huiputusta.

1 PÄIVÄ: Sulaoja – Geavvogeaslattu (14 km)

Jälleen Sulaojalla! Viime kesänä, tasan 10 kuukautta sitten, olimme täällä viimeksi. Näimme tuolloin Fiellun putouksen kaukaa mutta nyt on tarkoitus päästä ihan putoukselle asti. Putoukselle pääseminen vaatii kahlaamisen virtaavassa Fiellujoessa. Lasten kanssa joen ylitys ei tuntunut vielä viime vuonna turvalliselta. Tälle reissulle olimme hankkineet joen ylitystä varten vaieripyörän, jonka avulla oli tarkoitus vetää lapset joen yli turvallisesti ja kuivin jaloin.

Aikaisin aamulla lähdimme kävelemään Sulaojalta kohti Ruktajärveä. Alkumatkasta sateli hiukan vettä. Ensimmäisen evästauon pidimme jälleen parin kilometrin päässä lähtöpaikasta, Luomusjoen taukopaikassa, makkaraa paistellen. Tämä olikin reissun ainoa valmisruoka. Muut ruoat valmistettiin kuivatuista aineksista.

Ruktajärvellä lapset tuumasivat jaksavansa kävellä vielä pari kilometriä seuraavalle taukopaikalle. Porukan nuorinkin (pian 5v) oli halunnut kävellä tähän asti lähes koko matkan itse. Taukopaikan jälkeen hänen matkansa jatkui kantorepussa. Teltan pystytimme melko myöhään illalla Gevvogeaslatun taukopaikalle. Vesi taukopailla oli huomattavasti edellisvuotta matalammalla.

PÄIVÄ 2: Geavvogeaslattu – Fiellun putous (16 km)

Seuraavana Aamuna matka jatkui tunturien päällä kulkevaa reittiä pitkin kohti Suohppasajaa, jossa edellisellä reissulla, viime kesänä, nukuimme kaksi yötä.

Tällä kertaa pidimme Suohppasajalla vain reilun parin tunnin mittaisen tauon. Valmistimme ruoan, söimme ja jatkoimme matkaa kohti Fiellujokea. 

Ennen jokea saimme taas kokea kauniin Kevon kanjonin näkymän aukeavan koivikon takaa. Näkymä oli jälleen uskomattoman kaunis.

Kevon kanjoni

Tästä hiukan eteen päin tuli näkyviin Kevojoen Kevolinkka.

Melko myöhään illasta pääsimme perille Fiellujoelle. Hyttyset alkoivat seuraamaan meitä hiukan ennen Fiellua. Hyttyslakit auttoivat jonkin verran. Joen yli oli kulki kahluuvaieri, johon kiinnitimme mukana tuomamme vaieripyörän. Kahlasin joen yli ensin nuorimmaisen kanssa. Tyttö kulki kätevästi vaieripyörässä minun saadessa samalla tästä tukea ylitykseen. Vaieripyöräidea joen ylityksessä toimi loistavasti. Lapset pääsivät kuivina joen yli. Köysien avulla hinasimme pyörän rannata toiselle ja Teemu nosti lapset yksitellen sen varaan istumaan. Myös rinkat kuljetimme vaieripyörän avulla vastarannalle.

Vaieripyörällä Fiellujoen yli

”Putoukselle pääsy unelma” oli saavutettu. Se oli kaiken vaivannäön ja suunnittelun arvoista. Putouksen aiheuttama vesisumu kasteli lähiympäristön. 

”Ihmeellistä mistä vesi riittää putoukseen!”

Pystytimme teltan Fiellun telttapaikalle ja saimme nukkua yön putouksen kohinassa.

PÄIVÄ 3: Fiellun putous – Kuivi (13 km)

Kolmannen päivän 13 km:n matka oli retkemme raskain osuus. Putoukselta nousimme ensin 3 km:n matkan jyrkkää ylämäkeä tunturipaljakalle. Kanjonin vastakkaisen puolen seinät näkyivät jylhinä. Hytyset jä mäkärät jäivät Fiellulle, eikä niistä ollut haittaa enää tästä eteenpäin.

Kilometrit kuluivat hitaasti ja pysähtelimme usein. Vastaan tuli vain muutama vaellusporukka.

Polku kulki karussa maastossa tunturi- ja vaivaiskoivikossa ylittäen muutaman suoalueen. Juuri ennen Kuivin autiotupaa suomaasto oli haasteellisinta kulkea. Kengät ja sukat kastuivat. Pahimman koskeikoin kävelimme Crocsit jalassa.

Lopuksi Kuivin tuvalle pääsemiseksi oli vielä ylitettävä Kamajoki. Ylityksessä ei ollut kahluuvaieria mutta onneksi vesi oli matalalla ja lapsetkin pääsivät helposti kahlaamaan joen yli. Joen yli kuljettiin käsi kädessä, joka helpotti pystyssä pysymistä. Pääsimme kuin pääsimmekin Kuivin taukopaikalle Kuivi tunturin juurelle. Tänne Teemu pystytti meille teltan valtavassa tuulessa meidän muiden syödessä pävällistä Kuivin tuvassa. Nukuimme teltassa tuulen puhaltaessa koko yön. Ihme, että teltta pysyi ehjänä.

Kuivin telttapaikalla

4 PÄIVÄ: Kuivi – Akukammi (10 km)

Aamulla ylitimme Kamajoen ja jatkoimme matkaa tuulisessa säässä kohti Akukammia.

Kamajoen rannassa kenkiä vaihtamassa

Kammissa saimme lukea, että päivälle oli luvattu tuulta ainakin 15 m/s. Päätimme jäädä kammiin yöksi ja levätä tänään hiukan enemmän. Vettä Akukammin lähistöllä oli huonosti saatavilla. Keitimme vettä läheisestä purosta.

Akukammin vieraskirja oli ainoa kirja, johon kirjoitimme reissukuulumisia retken aikana. Tekstistä poiketen reissumme olikin ohi jo neljässä yössä! 🙂

5 PÄIVÄ: Akukammi – Sulaoja (25 km)

Tuuli oli tyyntynyt. Keitimme aamupalan, pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Ruktajärveä. Jo 7,5 km kävelyn jälkeen Njaugoaivin taukopaikalla lapset alkoivat tuumailemaan jaksavansa kävellä koko matkan autolle.

Njaugoaivin taukopaikalla huilaamassa

Ruktajärvellä söimme vielä ruoan ja jatkoimme matkaa kohti sulaojaa. Matka oli kaikille raskas mutta pääsimme autolle.

Täältä ajoimme yöttömässä yössä mökkiin Leville, joissa lapset luvattiin myöhäisestä ajasta huolimatta saunottaa. Saunalimsat ja palkintokarkit ehdimme onneksi ostaa Inarin marketista. Hampurilaishuoltari ehti harmiksemme sulkeutua ennen sinne ehtimistä.

Lasten kanssa vaeltamassa

Innostuksemme vaeltamiseen on syttynyt hiljalleen. Alunperin olemme patikoineet päiväretkiä kesäisin lasten kanssa Saariselän maastossa. Retket tehdään aina lasten ehdoilla, vaikka usein mukana on ollutkin hieman ”extremeä” , kuten kaksostenrattaat kapeilla, jyrkillä poiluilla Saariselän tuntureilla tai pyöräkärry maastoretkellä…

Mieheni on uskomattoman taitava selviytymään tällaisista lähes mahdottoman tuntuisista jutuista. Mieleen on jäänyt retki vuodelta 2010, jolloin kävelimme noin 18 kilometrin matkan tuplarattaiden kanssa Saariselän maastossa (Vellinsärpimäoja – Tammukkaoja – Iisakkipään tunturi) kahden lapsemme (3 ja 1 -v) istuessa rattaissa ja kahden pienen kiinanpalatsikoiramme matkatessa rattaiden alaosassa. Alkumatkan hiekkatieosuus sujui rattailla mukavasti kuten myös pitkospuut tämän jälkeen mutta jyrkät portaat ja kapeat kivikkoiset tunturipolut olivat työläämpiä kulkea. Tämä ei ole ollut ainoa retkemme tunturimaastossa tuplarattailla mutta ehkä haasteellisin.

Myöhemmin jätimme tuplarattaat pois käytöstä ja siirryimme kantorinkkaan ja Manducan kantoreppuun. Kantoreppu on meillä käytössä edelleen. Siinä kantaa isompaakin lasta helposti jonkin matkaa.

Retkeily teltan ja lasten kanssa on meille vielä melko uutta mutta tähän asti ollaan pärjätty hyvin ja opittu paljon. Ensimmäisen yhden yön kokeilutelttaretkemme lasten kanssa teimme Elokuussa 2016 Helvetinjärven kansallispuistossa. Lapsemme olivat silloin 9, 7, 5 ja 3 -vuotiaita.

Juhannuksen 2017 tienoilla lähdimme kokeilemaan Karhunkierrosta, joka jäi lyhyeksi liiallisten kantamusten vuoksi. Karhunkierroksen jälkeen opimme kuivaamaan retkiruokaa ja pienentämään näin ruoista tulevaa painoa. Emme siis tuon kokemuksen jälkeen enää ota mukaan esim. 1kg pussissa hernekeittoa vaan kuivaamme sen, jolloin painosta lähtee mukavasti pois. 🙂 Ilman painavia termospulloja pärjää myös. Trangialla vesi keittyy melko nopeasti. Olemme myös pyrkineet minimoimaan makuupusseista ja -alustoista tulevan painon. Karhunkierrosretken jälkeen jätimme painavan kantorinkan pois matkasta ja huomasimme pärjäävämme hyvin pelkällä Manducan kantorepulla. Kokemuksen myötä pidän tärkeänä myös, että sää on vähintäänkin melko hyvä, kun lasten kanssa vaelletaan. Vesisateella kuuden henkilön vaatteiden kuivaaminen on haasteellista, eikä meillä ole mahdollista kantaa tunturissa kunnon sadevaatteita. Kevyet kertakäyttösadevaatteet kulkevat kuitenkin aina mukana.

Tällä hetkellä olemme tehneet pidempiä vaelluksia Karhunkierroksen lisäksi Lemmenjoella ja muutamia kertoja Kevon luonnonpuistossa. Lapin maisemat ovat lähellä sydäntä, joten pääasiassa retkemme suuntaavat kohti pohjoista.

Kuukkeli Tammukkaojalla, heinäkuu 2016