Kenesjärvi – Njaggaljavri (1.-3.8.2018)

KEVON LUONNONPUISTO 

Kenesjärvi – Njaggaljavri – Kenesjärvi (26 km)

Lähdimme retkelle toiveena patikoida Kenesjärveltä Fiellun putoukselle. Kesä oli ollut lämmin ja vähäsateinen. Ajattelimme, että Kevojoki voisi olla sopivan matalalla ylittää lasten kanssa. Retkemme jäi suunniteltua lyhyemmäksi sateen ja hyttysten vuoksi. Reissusta tuli kuitenkin ikimuistoinen kauniiden maisemien ja extralämpimän päivän vuoksi. Saimme myös uida erämaalammissa ja Kevojoessa.

1 PÄIVÄ: Kenesjärvi – Njaggaljavri (11 km)

Lähdimme matkaan hellesäässä keskiviikkona klo 15 aikoihin Kenesjärven parkkipaikalta kohti Njaggaljavria. Päivä oli todella kuuma. Vettä kului ja lapsia kannustimme kävelemään lupaamalla, että pian pääsisivät uimaan.

Silkeajan taukopaikalla, 2,5 km päässä lähtöpaikasta, uiminen onnistuikin. Vesi oli lämmintä ja uskaltauduimme kaikki uimaan. Uiminen ja kastuneet vaatteet viilensivät mukavasti ja kaikki jaksoivat tämän jälkeen kävellä hyvin eteenpäin.

Seuraavalla taukopaikalla (Guoinkgahoitaja), 6 km päässä lähtöpaikasta,  keitimme päiväruoan. Lapset kävivät kahlaamassa lähellä virtaavassa purossa.

Guoinkgahoitajan taukopaikka

Täällä tavattiin ensimmäinen vastaantulija, joka kertoi että hyttysiä oli Kevojoen rannassa olevilla Galan ja Roajjasjavrin taukopaikoilla runsasti. Tunturin päällä olevalla Gamanjotnsuohpasajalla taas vähemmän. Kevojoki kuulosti olevan ylitettävä. Taukopaikan jälkeen alkoi kanjonimaisema avautumaan ja kanjonin pohjalla virtaava Kevojoki tuli näkyviin. Aloimme laskeutumaan melko loivaa polkua kohti kanjonia. 8 km patikoinnin jälkeen tuli vastaan ensimmäinen joen ylitys.

Kevojokea ylittämässä

Ylityksessä oli valmiina vaierit. Nuorimmat lapsemme pääsivät ylityksestä kuivin jaloin vaieripyörän avulla. Kaksi vanhinta halusivat kokeilla kahlaamista. Vesi oli, kuten ajattelimmekin, melko matalalla ja ylti syvimmässä kohdassa lapsia reiden yläosaan. Virtaus ei onneksi ollut ylityskohdassa voimakas. Ylityksessä lapsilla ja minulla oli jalassa Crocsit ja villasukat niiden päällä. Nämä toimivat jälleen hyvin.

Tähän saakka (ensimmäiset 8 km) maasto oli helppokulkuista. Ylityksen jälkeen maasto muuttui vaikeakulkuisemmaksi. Polku oli kivikkoista ja kulki ylös ja alas rinteitä.

Ukkonenkin jyrisi jossain kaukana muutamia kertoja. Yöpymispaikkaan Njaggaljärvelle saavuimme noin klo 21:30. Paikalla oli useita telttoja mutta saimme itsellemme telttapaikan rauhallisesta nurkasta. Pystytimme teltan ja söimme pikapuurot iltapalaksi.

Ilta oli lämmin ja pääsimme uimaan Kevojoen Njaggaljärveen. Oli luxusta päästä pesulle patikointireissun aikana. Yöksi oli luvattu ukkosta. Sen päälle tuloa hiukan jännitin mutta ukkosta ei onneksi kuulunut.

2 PÄIVÄ: Njaggaljavri + 2km – Beahcelavojavrrit (7 km)

Aamuyöstä alkoi hento sade, joka taukosi ja alkoi taas. Sade ehti kastella maan ja toi myös hyttyset esiin. Leiriytymisalueella hyttysiä ei ollut vielä haitaksi asti. Aamupalamunakkaan syötyämme pakkasimme teltan ja lähdimme matkaan. Tässä vaiheessa teltta oli melko kuiva, koska sade oli ollut jonkin aikaa tauolla. Ilma oli edelleen melko lämmin ja sateen tuoma kosteus teki sen nihkeän trooppisen tuntuiseksi. Njaggaljavrilta lähdimme nousemaan jyrkkiä portaita kanjonin yläpuolelle. Hyttysiä oli uskomattoman paljon. Etenkin lapsia ne tuskastuttivat. Kanjonin reunan yläpuolella hyttyset hiukan vähenivät mutta jokaisella kosteammalla suoalueella niiden määrä nousi huimaksi.

Parin kilometrin päässä telttapaikasta oli pieni puro. Lasten kengät ja vaatteet olivat tässä vaiheessa märät ja hyttysiä oli valtavasti. Vettä sateli ja puhelimen sää näytti sadetta parille seuraavallekin päivälle. Päätimme kääntyä takaisin. Kävelimme Njaggaljavrin taukopaikalle syömään kesäkurpitsaspaghettia myöhäiseksi lounaaksi. Ruoka ei ollut tällä kertaa lasten mieleen, mutta aion kokeilla sitä joskus uudestaan.

Sade oli tauonnut ja aurinkokin pilkisti hiukan pilvien takaa. Tuuli pohjoisesta. Painostava ilma oli poissa eikä eilisen hellekeleistä ollut enää tietoakaan. Tuuli vähensi onneksi myös hyttysten määrää.

Syötyämme jatkoimme takaisin kohti joen ylitystä ja kolmen kilometrin päässä olevaa Beahcelavojavrritia. Matka oli yllättävän raskas. Joen ylitys meni jälleen mukavasti. Kaksi nuorinta lasta ylittivät joen jälleen vaieripyörällä ja vanhimmat kävellen pitäen kiinni joen ylittävän vaierin köysistä. Ylityksen jälkeen oli vastassa Beahcelavojavrritin taukopaikka, jonne pystytimme teltan erämaalammen rantaan. Täällä saimme taas uintimahdollisuuden. Vaikka ilma ei enää ollut lämmin, vedessä tarkeni yllättävän hyvin. Yön telttapaikassa saimme viettää ihan oman perheen kesken. Aamun jälkeen emme olleet muita vaeltajia nähneet. 

Beahcelavojavrritin telttapaikka

3 PÄIVÄ: Beahcelavojavrrit – Kenesjärvi (8 km)

Yöllä alkoi taas vesisade, joka jatkui koko aamun. Aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja teltan kasaan. Nyt ensimmäistä kertaa telttavarusteet jäivät märiksi. Onneksi oli viimeinen patikointipäivä.

Vuorokauteen emme olleet nähneet muita retkeilijöitä mutta heti lähdettyämme vastaan tuli ensimmäiset patikoijat. Muutamia muitakin retkeilijöitä tuli päivän aikana vastaa mutta tavaramäärästä päätellen kukaan ei vaikuttanut olevan lähdössä päiväreissua pidemmälle matkalle. 

Autolle päästyämme lasten kengät ja housut olivat ihan märät. Tässä vaiheessa ajattelimme, että oli hyvä ratkaisu kääntyä takaisin päin ja jättää reissu kesken. Tosin jäi kyllä harmittamaankin, että edelleen jäi pieni pätkä Kevon kanjonia näkemättä. Ehkä ensi kerralla, kun vedet ovat sopivan matalalla ja sää suotuisampi, uskaltaisimme hyödyntää kuljetuspalvelua, joka kuljettaa auton Sulaojalta Kenesjärvelle ja kuljemme koko kanjonimatkan päästä päähän.

Takaisin lähtöpaikalla

Kuivin reitti (24-28.6.2018)

Kuljimme lasten kanssa Kuivin rengasreitin Kevon luonnonpuistossa. Retken pituudeksi laskimme noin 77km (Sulaoja – Fiellun putous – Kuivi – Sulaoja) ilman Kuivitunturin huiputusta.

1 PÄIVÄ: Sulaoja – Geavvogeaslattu (14 km)

Jälleen Sulaojalla! Viime kesänä, tasan 10 kuukautta sitten, olimme täällä viimeksi. Näimme tuolloin Fiellun putouksen kaukaa mutta nyt on tarkoitus päästä ihan putoukselle asti. Putoukselle pääseminen vaatii kahlaamisen virtaavassa Fiellujoessa. Lasten kanssa joen ylitys ei tuntunut vielä viime vuonna turvalliselta. Tälle reissulle olimme hankkineet joen ylitystä varten vaieripyörän, jonka avulla oli tarkoitus vetää lapset joen yli turvallisesti ja kuivin jaloin.

Aikaisin aamulla lähdimme kävelemään Sulaojalta kohti Ruktajärveä. Alkumatkasta sateli hiukan vettä. Ensimmäisen evästauon pidimme jälleen parin kilometrin päässä lähtöpaikasta, Luomusjoen taukopaikassa, makkaraa paistellen. Tämä olikin reissun ainoa valmisruoka. Muut ruoat valmistettiin kuivatuista aineksista.

Ruktajärvellä lapset tuumasivat jaksavansa kävellä vielä pari kilometriä seuraavalle taukopaikalle. Porukan nuorinkin (pian 5v) oli halunnut kävellä tähän asti lähes koko matkan itse. Taukopaikan jälkeen hänen matkansa jatkui kantorepussa. Teltan pystytimme melko myöhään illalla Gevvogeaslatun taukopaikalle. Vesi taukopailla oli huomattavasti edellisvuotta matalammalla.

PÄIVÄ 2: Geavvogeaslattu – Fiellun putous (16 km)

Seuraavana Aamuna matka jatkui tunturien päällä kulkevaa reittiä pitkin kohti Suohppasajaa, jossa edellisellä reissulla, viime kesänä, nukuimme kaksi yötä.

Tällä kertaa pidimme Suohppasajalla vain reilun parin tunnin mittaisen tauon. Valmistimme ruoan, söimme ja jatkoimme matkaa kohti Fiellujokea. 

Ennen jokea saimme taas kokea kauniin Kevon kanjonin näkymän aukeavan koivikon takaa. Näkymä oli jälleen uskomattoman kaunis.

Kevon kanjoni

Tästä hiukan eteen päin tuli näkyviin Kevojoen Kevolinkka.

Melko myöhään illasta pääsimme perille Fiellujoelle. Hyttyset alkoivat seuraamaan meitä hiukan ennen Fiellua. Hyttyslakit auttoivat jonkin verran. Joen yli oli kulki kahluuvaieri, johon kiinnitimme mukana tuomamme vaieripyörän. Kahlasin joen yli ensin nuorimmaisen kanssa. Tyttö kulki kätevästi vaieripyörässä minun saadessa samalla tästä tukea ylitykseen. Vaieripyöräidea joen ylityksessä toimi loistavasti. Lapset pääsivät kuivina joen yli. Köysien avulla hinasimme pyörän rannata toiselle ja Teemu nosti lapset yksitellen sen varaan istumaan. Myös rinkat kuljetimme vaieripyörän avulla vastarannalle.

Vaieripyörällä Fiellujoen yli

”Putoukselle pääsy unelma” oli saavutettu. Se oli kaiken vaivannäön ja suunnittelun arvoista. Putouksen aiheuttama vesisumu kasteli lähiympäristön. 

”Ihmeellistä mistä vesi riittää putoukseen!”

Pystytimme teltan Fiellun telttapaikalle ja saimme nukkua yön putouksen kohinassa.

PÄIVÄ 3: Fiellun putous – Kuivi (13 km)

Kolmannen päivän 13 km:n matka oli retkemme raskain osuus. Putoukselta nousimme ensin 3 km:n matkan jyrkkää ylämäkeä tunturipaljakalle. Kanjonin vastakkaisen puolen seinät näkyivät jylhinä. Hytyset jä mäkärät jäivät Fiellulle, eikä niistä ollut haittaa enää tästä eteenpäin.

Kilometrit kuluivat hitaasti ja pysähtelimme usein. Vastaan tuli vain muutama vaellusporukka.

Polku kulki karussa maastossa tunturi- ja vaivaiskoivikossa ylittäen muutaman suoalueen. Juuri ennen Kuivin autiotupaa suomaasto oli haasteellisinta kulkea. Kengät ja sukat kastuivat. Pahimman koskeikoin kävelimme Crocsit jalassa.

Lopuksi Kuivin tuvalle pääsemiseksi oli vielä ylitettävä Kamajoki. Ylityksessä ei ollut kahluuvaieria mutta onneksi vesi oli matalalla ja lapsetkin pääsivät helposti kahlaamaan joen yli. Joen yli kuljettiin käsi kädessä, joka helpotti pystyssä pysymistä. Pääsimme kuin pääsimmekin Kuivin taukopaikalle Kuivi tunturin juurelle. Tänne Teemu pystytti meille teltan valtavassa tuulessa meidän muiden syödessä pävällistä Kuivin tuvassa. Nukuimme teltassa tuulen puhaltaessa koko yön. Ihme, että teltta pysyi ehjänä.

Kuivin telttapaikalla

4 PÄIVÄ: Kuivi – Akukammi (10 km)

Aamulla ylitimme Kamajoen ja jatkoimme matkaa tuulisessa säässä kohti Akukammia.

Kamajoen rannassa kenkiä vaihtamassa

Kammissa saimme lukea, että päivälle oli luvattu tuulta ainakin 15 m/s. Päätimme jäädä kammiin yöksi ja levätä tänään hiukan enemmän. Vettä Akukammin lähistöllä oli huonosti saatavilla. Keitimme vettä läheisestä purosta.

Akukammin vieraskirja oli ainoa kirja, johon kirjoitimme reissukuulumisia retken aikana. Tekstistä poiketen reissumme olikin ohi jo neljässä yössä! 🙂

5 PÄIVÄ: Akukammi – Sulaoja (25 km)

Tuuli oli tyyntynyt. Keitimme aamupalan, pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Ruktajärveä. Jo 7,5 km kävelyn jälkeen Njaugoaivin taukopaikalla lapset alkoivat tuumailemaan jaksavansa kävellä koko matkan autolle.

Njaugoaivin taukopaikalla huilaamassa

Ruktajärvellä söimme vielä ruoan ja jatkoimme matkaa kohti sulaojaa. Matka oli kaikille raskas mutta pääsimme autolle.

Täältä ajoimme yöttömässä yössä mökkiin Leville, joissa lapset luvattiin myöhäisestä ajasta huolimatta saunottaa. Saunalimsat ja palkintokarkit ehdimme onneksi ostaa Inarin marketista. Hampurilaishuoltari ehti harmiksemme sulkeutua ennen sinne ehtimistä.