Koltalahti – Kilpisjärvi (Päiväretki 02.07.2018)

Tästä matkasta ei pitänyt alunperin tulla päiväretkeä mutta suunnitelmat saattavat joskus muuttua etenkin, kun on matkassa lasten kanssa.

Matkustimme aamusta klo 10 Malla-laivalla Koltalahteen, josta aloitimme patikoinnin kolmen valtakunnan rajapyykin ja Kitsiputouksen kautta kohti Kilpisjärveä.

Malla-laiva Koltalahdessa. Taustalla Saanatunturi.

Päivä oli lämmin. Lämpötila nousi parhaimmillaan yli 20 asteen. Ehdimme laivaan juuri ja juuri. Laiva oli aivan täynnä. Saimme paikat laivan perältä moottoritilan vierestä, jossa vierustoverin puhetta oli vaikea kuulla hurinan vuoksi. Peräosassa ikkunat olivat korkealla mutta sieltä onnistui kuitenkin pongaamaan Kitsiputouksen, jota hetken kuluttua pääsisimme katsomaan lähempääkin.

Koltalahdesta Kolmen valtakunnan rajapyykille oli 3 km matka ja sinne asti retkeilijöitä oli polulla reippaanlaisesti.

Rajapyykin jälkeen retkeilijöiden määrä väheni, vaikka edelleenkin reittillä oli melko paljon patikoijia. Rajapyykin jälkeen maasto alkoi nousta melko loivasti kosteahkossa koivikossa. Alkumatka kulki melko tallatun näköisessä maastossa. Ruotsin Pältsa-tunturi ja muut huiput Ruotisin ja Norjan puolella onneksi piristivät maisemaa.

Puurajan yläpuolella, Mallatunturin rinteillä, aukeni kaunis maisema. Pältsan terävä huippu näkyi edelleen horisontissa.

Pysähdyimme keittämään ruokaan tunturilta virtaavan puron vierelle. Lapset kävivät purossa kahlaamassa.

Ruoan jälkeen jatkoimme kohti matkan kohokohtaa, Kitsiputousta, Malla-neidon kyyneleitä.

Lasten kanssa kulkiessa suunnitelmat saattavat muuttua paljonkin. Alunperin meidän piti yöpyä Saanajärven rannalla mutta olosuhteiden pakosta ajelimme nukkumaan Leville mökkiin ja seuraavana päivänä suuntasimme kalaan Äkäsjoelle.

Paluumatkalla auringon ollessa matalalla kohtasimme valtavan porotokan, joka hitaasti väistyi automme tieltä. Näkyvyys oli auringon vuoksi todella huono mutta kaikki porot ja me selvisimme tästä 🙂

Seuraavana päivänä kalassa Äkäsjoella

Lasten kanssa vaeltamassa

Innostuksemme vaeltamiseen on syttynyt hiljalleen. Alunperin olemme patikoineet päiväretkiä kesäisin lasten kanssa Saariselän maastossa. Retket tehdään aina lasten ehdoilla, vaikka usein mukana on ollutkin hieman ”extremeä” , kuten kaksostenrattaat kapeilla, jyrkillä poiluilla Saariselän tuntureilla tai pyöräkärry maastoretkellä…

Mieheni on uskomattoman taitava selviytymään tällaisista lähes mahdottoman tuntuisista jutuista. Mieleen on jäänyt retki vuodelta 2010, jolloin kävelimme noin 18 kilometrin matkan tuplarattaiden kanssa Saariselän maastossa (Vellinsärpimäoja – Tammukkaoja – Iisakkipään tunturi) kahden lapsemme (3 ja 1 -v) istuessa rattaissa ja kahden pienen kiinanpalatsikoiramme matkatessa rattaiden alaosassa. Alkumatkan hiekkatieosuus sujui rattailla mukavasti kuten myös pitkospuut tämän jälkeen mutta jyrkät portaat ja kapeat kivikkoiset tunturipolut olivat työläämpiä kulkea. Tämä ei ole ollut ainoa retkemme tunturimaastossa tuplarattailla mutta ehkä haasteellisin.

Myöhemmin jätimme tuplarattaat pois käytöstä ja siirryimme kantorinkkaan ja Manducan kantoreppuun. Kantoreppu on meillä käytössä edelleen. Siinä kantaa isompaakin lasta helposti jonkin matkaa.

Retkeily teltan ja lasten kanssa on meille vielä melko uutta mutta tähän asti ollaan pärjätty hyvin ja opittu paljon. Ensimmäisen yhden yön kokeilutelttaretkemme lasten kanssa teimme Elokuussa 2016 Helvetinjärven kansallispuistossa. Lapsemme olivat silloin 9, 7, 5 ja 3 -vuotiaita.

Juhannuksen 2017 tienoilla lähdimme kokeilemaan Karhunkierrosta, joka jäi lyhyeksi liiallisten kantamusten vuoksi. Karhunkierroksen jälkeen opimme kuivaamaan retkiruokaa ja pienentämään näin ruoista tulevaa painoa. Emme siis tuon kokemuksen jälkeen enää ota mukaan esim. 1kg pussissa hernekeittoa vaan kuivaamme sen, jolloin painosta lähtee mukavasti pois. 🙂 Ilman painavia termospulloja pärjää myös. Trangialla vesi keittyy melko nopeasti. Olemme myös pyrkineet minimoimaan makuupusseista ja -alustoista tulevan painon. Karhunkierrosretken jälkeen jätimme painavan kantorinkan pois matkasta ja huomasimme pärjäävämme hyvin pelkällä Manducan kantorepulla. Kokemuksen myötä pidän tärkeänä myös, että sää on vähintäänkin melko hyvä, kun lasten kanssa vaelletaan. Vesisateella kuuden henkilön vaatteiden kuivaaminen on haasteellista, eikä meillä ole mahdollista kantaa tunturissa kunnon sadevaatteita. Kevyet kertakäyttösadevaatteet kulkevat kuitenkin aina mukana.

Tällä hetkellä olemme tehneet pidempiä vaelluksia Karhunkierroksen lisäksi Lemmenjoella ja muutamia kertoja Kevon luonnonpuistossa. Lapin maisemat ovat lähellä sydäntä, joten pääasiassa retkemme suuntaavat kohti pohjoista.

Kuukkeli Tammukkaojalla, heinäkuu 2016