Tämän kesän lapinvaellukset tehtiin lasten toiveiden mukaan. Saariselän lähistöllä sijaitseva Paskatunturin huiputus on ollut meillä jo pitkään puheenaiheena. Toiseksi vanhin tuumasi jo viime vuonna haluavansa käydä Halti-tunturilla, Suomen korkeimmalla kohdalla. Tämän kesän reissuille olimme hankkineet toisen teltan, koska jo viime vuonna neljän hengen telttamme oli jäämässä pieneksi kuudelle hengelle. Manducan kantorepun vaihdoin myös kunnon rinkkaan, koska arvelimme pian kuusivuotiaan nuorimmaisemme jaksavan jo kävellä mukavasti. Vanhin sai selkäänsä lasten rinkan, joka osoittautui reppua paremmaksi vaihtoehdoksi.
1 Päivä: Kohti poluttomia reittejä
Vaellusinspiraatiomme on saanut alkunsa Saariselältä ja näissä maisemissa olemme tehneet useita päiväretkiä siitä lähtien, kun lapset ovat olleet pieniä. Tänä vuonna kuitenkin lähdimme alueella ensimmäiselle yli yön kestävälle vaellukselle. Toteutimme lasten toiveen ja matkasimme Paskatunturille noin 13 km päähän Saariselän kylästä.
Ensimmäiset 7 km kulki helpossa hiekkatiemaastossa Vellinsärpimänojalle. Täällä pidimme evästauon ja jatkoimme matkaa. Kuukkelikin kävi katsomassa eväitämme ja nappasi lasten iloksi suupalan mukaansa. Taukopaikan jälkeen seurasimme kilometrin verran vielä pientä polkua, jonka jälkeen matka jatkui kartan ja kompassin varassa polutonta reittiä. Samalla kulkuvauhti hidastui. Illalla melko myöhään pääsimme telttapaikalle. Keitimme iltaruoan ja menimme nukkumaan telttaan. Unen tulo kesti kauan. Lapsilla ei ollut enää väsystä tietoakaan.
2 Päivä: Paskatunturin ja Kivipään huipuille
Herättyämme ja syötyämme lähdimme kiipeämään kohti Paskatunturin huippua.
Kiipeäminen sujui helposti. Kunnon puurajaa ei tullut vastaan ja tunturin huipullakin näkyi muutamia puita. Netistä löytyvien tietojen mukaan tunturin nimi tulee ilmeisesti oikeasti saamenkielen sanasta ”paska”, joka tarkoittaa väinönputkea. Näitä ei emme tunturilla nähneet, vaikka lähteen mukaan väinönputkia saattaisi tunturin juurelta löytääkin. Tunturin huipulta näkyi Kaunispäälle sekä kauas Saariselän erämaaosaan.
Melkein huipulla, taustalla Kaunispää Paskatunturin huipulla
Paskatunturin huipulla käynnin jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Kivipäätä. Kartalle merkittyä tuvalle menevää polkua jouduimme etsimään hieman. Polku seurasi joen vartta.
Sen löydyttyä pääsimme melko nopeasti perille tuvalle. Täällä valmistimme ruoan ja lepäsimme hetken.
Kivipään tupa
Tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kivipää -tunturia. Jouduimme palaamaan ensin hiukan taaksepäin, koska tupa oli lammen rannassa, jonka toisella puolella oli suo ja toisella reunalla pieni joki. Oletimme pääsevämme kuivana ennemmin joen kuin suon oli. Mökissä majaillut henkilö opasti meille lähteen paikan, josta uskaltauduimme ottamaan vettä matkaan.
Ennen valmille polulle pääsyä suunnistimme Teemun taidoilla jälleen sujuvasti oikeaan paikkaan.
Polun korkeimmasta kohdasta käväisimme vielä Kivipää-tunturin huipulla. Huipulla asustavat linnut eivät selvästikään pitäneet tulostamme.
Kivipäällä 
3 Päivä: Takaisin Saariselän keskustaan
Viimeisenä aamuna söimme aamupalaksi hernekeittoa Tammukkaojan tulipaikalla, koska huomasimme, että aamupalalle kuivaamastani munakasaineksesta ei riittänytkään tarpeeksi. Päätimme säästää sitä tulevaa Haltin reissua varten. Sama oli muunkin ruoan kanssa. Lapset kuluttivat enemmän kuin viime vuonna ja huomasimme, että annosmääriä täytyy kasvattaa.
Tammukkaojalta kävely Saariselälle Iisakkipää -tunturin kautta vei muutaman tunnin. Tutussa maastossa rinkan kanssa kulkeminen olin hitaan tuntuista ja matka tuntui pitkältä. Perillä oli mukava päästä saunaan ja seuraavana päivänä kylpylään – Reissu ei ollut ollenkaan nimensä veroinen: Ei nimi tunturia pahenna 🙂