KEVON LUONNONPUISTO
Kenesjärvi – Njaggaljavri – Kenesjärvi (26 km)
Lähdimme retkelle toiveena patikoida Kenesjärveltä Fiellun putoukselle. Kesä oli ollut lämmin ja vähäsateinen. Ajattelimme, että Kevojoki voisi olla sopivan matalalla ylittää lasten kanssa. Retkemme jäi suunniteltua lyhyemmäksi sateen ja hyttysten vuoksi. Reissusta tuli kuitenkin ikimuistoinen kauniiden maisemien ja extralämpimän päivän vuoksi. Saimme myös uida erämaalammissa ja Kevojoessa.
1 PÄIVÄ: Kenesjärvi – Njaggaljavri (11 km)
Lähdimme matkaan hellesäässä keskiviikkona klo 15 aikoihin Kenesjärven parkkipaikalta kohti Njaggaljavria. Päivä oli todella kuuma. Vettä kului ja lapsia kannustimme kävelemään lupaamalla, että pian pääsisivät uimaan.
Silkeajan taukopaikalla, 2,5 km päässä lähtöpaikasta, uiminen onnistuikin. Vesi oli lämmintä ja uskaltauduimme kaikki uimaan. Uiminen ja kastuneet vaatteet viilensivät mukavasti ja kaikki jaksoivat tämän jälkeen kävellä hyvin eteenpäin.
Seuraavalla taukopaikalla (Guoinkgahoitaja), 6 km päässä lähtöpaikasta, keitimme päiväruoan. Lapset kävivät kahlaamassa lähellä virtaavassa purossa.
Täällä tavattiin ensimmäinen vastaantulija, joka kertoi että hyttysiä oli Kevojoen rannassa olevilla Galan ja Roajjasjavrin taukopaikoilla runsasti. Tunturin päällä olevalla Gamanjotnsuohpasajalla taas vähemmän. Kevojoki kuulosti olevan ylitettävä. Taukopaikan jälkeen alkoi kanjonimaisema avautumaan ja kanjonin pohjalla virtaava Kevojoki tuli näkyviin. Aloimme laskeutumaan melko loivaa polkua kohti kanjonia. 8 km patikoinnin jälkeen tuli vastaan ensimmäinen joen ylitys.
Ylityksessä oli valmiina vaierit. Nuorimmat lapsemme pääsivät ylityksestä kuivin jaloin vaieripyörän avulla. Kaksi vanhinta halusivat kokeilla kahlaamista. Vesi oli, kuten ajattelimmekin, melko matalalla ja ylti syvimmässä kohdassa lapsia reiden yläosaan. Virtaus ei onneksi ollut ylityskohdassa voimakas. Ylityksessä lapsilla ja minulla oli jalassa Crocsit ja villasukat niiden päällä. Nämä toimivat jälleen hyvin.
Tähän saakka (ensimmäiset 8 km) maasto oli helppokulkuista. Ylityksen jälkeen maasto muuttui vaikeakulkuisemmaksi. Polku oli kivikkoista ja kulki ylös ja alas rinteitä.
Ukkonenkin jyrisi jossain kaukana muutamia kertoja. Yöpymispaikkaan Njaggaljärvelle saavuimme noin klo 21:30. Paikalla oli useita telttoja mutta saimme itsellemme telttapaikan rauhallisesta nurkasta. Pystytimme teltan ja söimme pikapuurot iltapalaksi.
Njaggaljavri
Ilta oli lämmin ja pääsimme uimaan Kevojoen Njaggaljärveen. Oli luxusta päästä pesulle patikointireissun aikana. Yöksi oli luvattu ukkosta. Sen päälle tuloa hiukan jännitin mutta ukkosta ei onneksi kuulunut.
2 PÄIVÄ: Njaggaljavri + 2km – Beahcelavojavrrit (7 km)
Aamuyöstä alkoi hento sade, joka taukosi ja alkoi taas. Sade ehti kastella maan ja toi myös hyttyset esiin. Leiriytymisalueella hyttysiä ei ollut vielä haitaksi asti. Aamupalamunakkaan syötyämme pakkasimme teltan ja lähdimme matkaan. Tässä vaiheessa teltta oli melko kuiva, koska sade oli ollut jonkin aikaa tauolla. Ilma oli edelleen melko lämmin ja sateen tuoma kosteus teki sen nihkeän trooppisen tuntuiseksi. Njaggaljavrilta lähdimme nousemaan jyrkkiä portaita kanjonin yläpuolelle. Hyttysiä oli uskomattoman paljon. Etenkin lapsia ne tuskastuttivat. Kanjonin reunan yläpuolella hyttyset hiukan vähenivät mutta jokaisella kosteammalla suoalueella niiden määrä nousi huimaksi.
Parin kilometrin päässä telttapaikasta oli pieni puro. Lasten kengät ja vaatteet olivat tässä vaiheessa märät ja hyttysiä oli valtavasti. Vettä sateli ja puhelimen sää näytti sadetta parille seuraavallekin päivälle. Päätimme kääntyä takaisin. Kävelimme Njaggaljavrin taukopaikalle syömään kesäkurpitsaspaghettia myöhäiseksi lounaaksi. Ruoka ei ollut tällä kertaa lasten mieleen, mutta aion kokeilla sitä joskus uudestaan.
Sade oli tauonnut ja aurinkokin pilkisti hiukan pilvien takaa. Tuuli pohjoisesta. Painostava ilma oli poissa eikä eilisen hellekeleistä ollut enää tietoakaan. Tuuli vähensi onneksi myös hyttysten määrää.
Maisemia Njaggaljavrilta
Syötyämme jatkoimme takaisin kohti joen ylitystä ja kolmen kilometrin päässä olevaa Beahcelavojavrritia. Matka oli yllättävän raskas. Joen ylitys meni jälleen mukavasti. Kaksi nuorinta lasta ylittivät joen jälleen vaieripyörällä ja vanhimmat kävellen pitäen kiinni joen ylittävän vaierin köysistä. Ylityksen jälkeen oli vastassa Beahcelavojavrritin taukopaikka, jonne pystytimme teltan erämaalammen rantaan. Täällä saimme taas uintimahdollisuuden. Vaikka ilma ei enää ollut lämmin, vedessä tarkeni yllättävän hyvin. Yön telttapaikassa saimme viettää ihan oman perheen kesken. Aamun jälkeen emme olleet muita vaeltajia nähneet.
3 PÄIVÄ: Beahcelavojavrrit – Kenesjärvi (8 km)
Yöllä alkoi taas vesisade, joka jatkui koko aamun. Aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja teltan kasaan. Nyt ensimmäistä kertaa telttavarusteet jäivät märiksi. Onneksi oli viimeinen patikointipäivä.
Telttalaverit Ylityspaikka näkyy
Vuorokauteen emme olleet nähneet muita retkeilijöitä mutta heti lähdettyämme vastaan tuli ensimmäiset patikoijat. Muutamia muitakin retkeilijöitä tuli päivän aikana vastaa mutta tavaramäärästä päätellen kukaan ei vaikuttanut olevan lähdössä päiväreissua pidemmälle matkalle.
Viimeiset näkymät kanjonille
Autolle päästyämme lasten kengät ja housut olivat ihan märät. Tässä vaiheessa ajattelimme, että oli hyvä ratkaisu kääntyä takaisin päin ja jättää reissu kesken. Tosin jäi kyllä harmittamaankin, että edelleen jäi pieni pätkä Kevon kanjonia näkemättä. Ehkä ensi kerralla, kun vedet ovat sopivan matalalla ja sää suotuisampi, uskaltaisimme hyödyntää kuljetuspalvelua, joka kuljettaa auton Sulaojalta Kenesjärvelle ja kuljemme koko kanjonimatkan päästä päähän.
